Läppäleikkaus ja ohitus

 Yli kahdeksan kuukauden jälkeen alkaa elämäni lähes normalisoitua. Nyt olen jaksanut poimia jonkun verran marjoja pensaista ja metsästä. Vuosi takaperin olin huonossa kunnossa, mutta onneksi pääsin hoitoon(leikkaussaliin). Minulle laitettiin mekaaninen läppä sydämeen ja yhden suonen ohitus. Kuntoutumistani hidasti jalkaan tullut ruusu, jota hoidettiin terveyskeskuksessa. Oli yli 40 käyntiä. Hoitajat olivat minulle piristys ja tavatut tuttavat.

 Itse operointi jännitti, mutta päivän lähestyessä jännitys alkoi hävitä. Luotin lääkäreihin, sillä sain heiltäkin henkistä tukea.

 Nyt äskettäin tutustuin historiaani ja huomasin, että olin ollut 3 viikkoa pois kotoa. Leikkauksen jälkeinen aika oli kuin sumua. Lääkkeitä vähennettiin pikkuhiljaa ja yleisvointi alkoi kohentua.

Nyt olen vielä varovainen liikkumisen kanssa. En ole vielä rohjennut perinteiselle 2.5 km lenkille mutta puolet siitä pyrin kävelemään

Varasuunnitelma Kitinkannuksen hoitokotiin. Se on Kannuksessa.

Ajatus sairaalasta kotiini sydänleikkauksen jälkeen, oli minulle pelottavaa. Varmistin itselleni omakustanteisen jatkopaikan Kannuksessa, paikasta Kitinkannus. Sattui olemaan sopiva aika ja huone minulle. Olen tyytyväinen ja onnellinen. Sain hyvää huolenpitoa ja turvallisen. Otin kuvia muutamista ruoka-annoksista.

 Tässä on yksi terveellisen aamupalan malli. 

Ja tässä yksi päivällisen malli

Tässä vielä yksi terveellinen aamupala

Ja lounas

Korjattu sydän

Nyt se on tehty. Sydän on saanut uuden mekaanisen läpän ja yhden suonen ohituksen. Tämä tapahtui 10.01.2020.Sitä ennen kerkesi olla esteitä. Sydäntäni oli tutkittu kerran vuodessa ja siitä tuli säännöllisesti kutsu sydänultraan. Mutta nyt meni toisin. Meni kaksi vuotta, eikä kutsua tullut.Olin jostain syystä pudonnut pois listoilta. Otin yhteyttä sydänhoitajaan ja aika pian alkoi tapahtumaan. Tuli kutsu ultraan, tuli kutsu Oulun Yliopistolliseen uuteen ultrakuvaukseen. Totuus paljastui. Edessä on avoleikkaus tai läpän korjaus nivuksen kautta. Lopulta lääkärit päättivät, että kannattaa avata ja katsoa, onko muuta korjattavaa. Päätös oli tehty, siis avoleikkaus. Menin kotiin odottamaan seuraavaa aikaa. Tuli postilakko. Kirjeet eivä kulkeneet. Ohjeet leikkauksen valmisteluun tulivat tekstiviestillä. Jollain konstilla ohjeet ilmestyivät myöhemmin muuten tyhjään postilaatikkoon. Sitten viikkoa aikaisemmin leikkausta sain vielä sienen rintoje väliin,joka oli minulle uusi asia. Sain apteekista lääkkeen ja iho parani kuntoon. Nyt pitäis olla hyvin, ainakin toistaiseksi ja elämäni jatkuu. Muuten olis toisin. 

Läppäleikkauksen odottelua

Aika lähenee. Tietysti jännitys myös lisääntyy. Olen yrittänyt ottaa asian luonnollisesti. Olen saanut kannustavia lausuntoja, että kyllä sä selviät siitä.

Nyt tässä vaiheessa ymmärrän, miten vaiva on minulla näyttäytynyt jo pitemmällä aikavälillä. Olen kulkenut kameran kanssa ja pysähtynyt kuvaamaan ja katselemaan. Samalla olen huomaamattani levännyt ja siten sydän myös. Mutta pikkuhiljaa aloin kuvaamaan enemmän ja pysähtyin.
Välillä on parempia päiviä ja toisinpäin. En mielelläni kiirehdi liikkuessa. Sillon kyllä kurkkua alkaa kiristämään. Pitää ottaa kaikki rauhallisesti. Ulos lähtiessä kenkien laitto jalkoihin antaa merkkejä. Jotenkin tuntuu siltä, että näin voi moni muukin elää, niin kauan kuin elää, eikä osaa hakea apua.

Nyt pitää tehdä uuden vuoden lupaus, että jos kaikki menee hyvin, niin sitten jatketaan reippailua, ja elämää ikään kuin jatkoajalla. 

Leikkausaika lähestyy

Tämän vaivani kanssa voisi elää pitempään ilman toimenpiteitä, jos puuhastelisin vain kotona. Olen ajatellut, miten moni samassa tilanteessa tottuu ja jää vain elämään vaivansa kanssa ja antaa periksi ajatukselle, että olenhan jo niin vanha. Kotona ollessa pystyn tekemään pieniä kotitaloushommia, mutta siivoukset ei oiken innosta. Mutta jospa ennen joulua vielä innostun kokeilemaan. Täytyy välillä istua levähtämään.

 Minun postilaatikko on melkein puolen kilometrin päässä ja siellä on ollut ihan mukava käydä. Nyt joudun pysähtymään monta kertaa mennen ja tullen.Olen yrittänyt liikkua, jotta yleiskuntoni ei romahtaisi.Hyvä yleiskunto edistää leikkaushaavan paranemista. Näistä leikkauksista on monenlaisia juttuja liikkeellä. Olen kuitenkin toiveikas onnistumisen kannalta, kun lääkäri totesi ensimmäisellä käynnillä, etttä olin hyvin säilynyt.

Leikkauksen valmisteluuni sain ison nipun materiaalia, eli toimintaohjeita.Aukaistuani kirjeen olin aivan kuin puulla päähän lyöty, että miten selviän tästä kaikesta.Onneksi ymmärsin hakea neuvoja. Kävin varmistamassa ohjelman terveyskeskuksen hoitajan kanssa.Nyt ovat asiat selvillä oiken listan kanssa ja saan elää jouluni rauhassa.

Nyt se on totta, se avoleikkaus

Olen käynyt läpi monenlaiset sydäntutkimukset.Lääkärien päätös on avoleikkaus. Stä ennen on monenlaista valmistautumista.Sain paksun kirjekuoren ohjeineen. Ajatukset menivät melkeinpä sekaisin siitä, miten selviän niistä ohjeista.Päivää ennen leikkausta on käynti sairaalassa, jossa valmennusta ja kokeita.Yöksi kotiin.Sairaalassa ei voi yöpyä.Siinäpä riitti pähkäilyä yölle ja päivälle, miten kaikki järjestyy.
Juttu sai helpotusta, kun menin omaan terveyskeskukseen vastaanottajan juttusilla.Nyt minulle on luvattu selvittää tämä paksu kirje, joka ihan säikäytti. Saan ajaa kelan taksilla mennen ja tullen ja seuraavana aamuna meno puoliseitsemäksi.

Meinaapa vähän pelottaa

Nyt se on edessä, jota olen aina ajatellut kielteisesti. Pitää nöyrtyä toden edessä. Kuntoni huononi tämän kesän aikana huomattavasti ja tilauksessa on avosydänleikkaus. Muuta vaihtoehtoa ei ole, jos haluan vielä olla hengissä ja terveenä. Tyypilliset läppävian oireet alkoivat vaivata toden teolla. Pienikin kävelylenkki hengästyttää. Tämä tulee rasituksessa. jota haluan karttaa.

Pallolaajennuksesta on jo pitkä aika. Niitä oireita ei tietääkseni ole. Mutta varjoainekuvauksessa luulisin sen selviävän.

Olen yrittänyt totutella ajatukseen operoinnista, että tehdäänhän niitä paljon ja että kait minäkin selviän siitä.
Ystävien tuki auttaa sopeutumaan tilanteeseen. Vai auttaako?