maanantai 30. joulukuuta 2019

Läppäleikkauksen odottelua

Aika lähenee. Tietysti jännitys myös lisääntyy. Olen yrittänyt ottaa asian luonnollisesti. Olen saanut kannustavia lausuntoja, että kyllä sä selviät siitä.

Nyt tässä vaiheessa ymmärrän, miten vaiva on minulla näyttäytynyt jo pitemmällä aikavälillä. Olen kulkenut kameran kanssa ja pysähtynyt kuvaamaan ja katselemaan. Samalla olen huomaamattani levännyt ja siten sydän myös. Mutta pikkuhiljaa aloin kuvaamaan enemmän ja pysähtyin.
Välillä on parempia päiviä ja toisinpäin. En mielelläni kiirehdi liikkuessa. Sillon kyllä kurkkua alkaa kiristämään. Pitää ottaa kaikki rauhallisesti. Ulos lähtiessä kenkien laitto jalkoihin antaa merkkejä. Jotenkin tuntuu siltä, että näin voi moni muukin elää, niin kauan kuin elää, eikä osaa hakea apua.

Nyt pitää tehdä uuden vuoden lupaus, että jos kaikki menee hyvin, niin sitten jatketaan reippailua, ja elämää ikään kuin jatkoajalla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti