Yli kahdeksan kuukauden jälkeen alkaa elämäni lähes normalisoitua. Nyt olen jaksanut poimia jonkun verran marjoja pensaista ja metsästä. Vuosi takaperin olin huonossa kunnossa, mutta onneksi pääsin hoitoon(leikkaussaliin). Minulle laitettiin mekaaninen läppä sydämeen ja yhden suonen ohitus. Kuntoutumistani hidasti jalkaan tullut ruusu, jota hoidettiin terveyskeskuksessa. Oli yli 40 käyntiä. Hoitajat olivat minulle piristys ja tavatut tuttavat.
Itse operointi jännitti, mutta päivän lähestyessä jännitys alkoi hävitä. Luotin lääkäreihin, sillä sain heiltäkin henkistä tukea.
Nyt äskettäin tutustuin historiaani ja huomasin, että olin ollut 3 viikkoa pois kotoa. Leikkauksen jälkeinen aika oli kuin sumua. Lääkkeitä vähennettiin pikkuhiljaa ja yleisvointi alkoi kohentua.
Nyt olen vielä varovainen liikkumisen kanssa. En ole vielä rohjennut perinteiselle 2.5 km lenkille mutta puolet siitä pyrin kävelemään
