Läppäleikkauksen odottelua

Aika lähenee. Tietysti jännitys myös lisääntyy. Olen yrittänyt ottaa asian luonnollisesti. Olen saanut kannustavia lausuntoja, että kyllä sä selviät siitä.

Nyt tässä vaiheessa ymmärrän, miten vaiva on minulla näyttäytynyt jo pitemmällä aikavälillä. Olen kulkenut kameran kanssa ja pysähtynyt kuvaamaan ja katselemaan. Samalla olen huomaamattani levännyt ja siten sydän myös. Mutta pikkuhiljaa aloin kuvaamaan enemmän ja pysähtyin.
Välillä on parempia päiviä ja toisinpäin. En mielelläni kiirehdi liikkuessa. Sillon kyllä kurkkua alkaa kiristämään. Pitää ottaa kaikki rauhallisesti. Ulos lähtiessä kenkien laitto jalkoihin antaa merkkejä. Jotenkin tuntuu siltä, että näin voi moni muukin elää, niin kauan kuin elää, eikä osaa hakea apua.

Nyt pitää tehdä uuden vuoden lupaus, että jos kaikki menee hyvin, niin sitten jatketaan reippailua, ja elämää ikään kuin jatkoajalla. 

Leikkausaika lähestyy

Tämän vaivani kanssa voisi elää pitempään ilman toimenpiteitä, jos puuhastelisin vain kotona. Olen ajatellut, miten moni samassa tilanteessa tottuu ja jää vain elämään vaivansa kanssa ja antaa periksi ajatukselle, että olenhan jo niin vanha. Kotona ollessa pystyn tekemään pieniä kotitaloushommia, mutta siivoukset ei oiken innosta. Mutta jospa ennen joulua vielä innostun kokeilemaan. Täytyy välillä istua levähtämään.

 Minun postilaatikko on melkein puolen kilometrin päässä ja siellä on ollut ihan mukava käydä. Nyt joudun pysähtymään monta kertaa mennen ja tullen.Olen yrittänyt liikkua, jotta yleiskuntoni ei romahtaisi.Hyvä yleiskunto edistää leikkaushaavan paranemista. Näistä leikkauksista on monenlaisia juttuja liikkeellä. Olen kuitenkin toiveikas onnistumisen kannalta, kun lääkäri totesi ensimmäisellä käynnillä, etttä olin hyvin säilynyt.

Leikkauksen valmisteluuni sain ison nipun materiaalia, eli toimintaohjeita.Aukaistuani kirjeen olin aivan kuin puulla päähän lyöty, että miten selviän tästä kaikesta.Onneksi ymmärsin hakea neuvoja. Kävin varmistamassa ohjelman terveyskeskuksen hoitajan kanssa.Nyt ovat asiat selvillä oiken listan kanssa ja saan elää jouluni rauhassa.

Nyt se on totta, se avoleikkaus

Olen käynyt läpi monenlaiset sydäntutkimukset.Lääkärien päätös on avoleikkaus. Stä ennen on monenlaista valmistautumista.Sain paksun kirjekuoren ohjeineen. Ajatukset menivät melkeinpä sekaisin siitä, miten selviän niistä ohjeista.Päivää ennen leikkausta on käynti sairaalassa, jossa valmennusta ja kokeita.Yöksi kotiin.Sairaalassa ei voi yöpyä.Siinäpä riitti pähkäilyä yölle ja päivälle, miten kaikki järjestyy.
Juttu sai helpotusta, kun menin omaan terveyskeskukseen vastaanottajan juttusilla.Nyt minulle on luvattu selvittää tämä paksu kirje, joka ihan säikäytti. Saan ajaa kelan taksilla mennen ja tullen ja seuraavana aamuna meno puoliseitsemäksi.

Meinaapa vähän pelottaa

Nyt se on edessä, jota olen aina ajatellut kielteisesti. Pitää nöyrtyä toden edessä. Kuntoni huononi tämän kesän aikana huomattavasti ja tilauksessa on avosydänleikkaus. Muuta vaihtoehtoa ei ole, jos haluan vielä olla hengissä ja terveenä. Tyypilliset läppävian oireet alkoivat vaivata toden teolla. Pienikin kävelylenkki hengästyttää. Tämä tulee rasituksessa. jota haluan karttaa.

Pallolaajennuksesta on jo pitkä aika. Niitä oireita ei tietääkseni ole. Mutta varjoainekuvauksessa luulisin sen selviävän.

Olen yrittänyt totutella ajatukseen operoinnista, että tehdäänhän niitä paljon ja että kait minäkin selviän siitä.
Ystävien tuki auttaa sopeutumaan tilanteeseen. Vai auttaako?