Päästiin kesään

Todella päästiin. Tällä iällä kerkiää miettiä tulevaa, onko sitä vai ei? Kesää on odotettu todella ja sitten kun se tulee, niin ei ole hyvä sekään. Auringon paiste on liikaa, eikä ulkona voi olla kovinkaan pitkää aikaa.Mutta eihän aivan näinkään ole. Olen päässyt käymään järvessä heti jäiden sulattua. Ensin vain yhden kerran ennen saunaa, mutta toisella kerralla jo saunan jälkeen. Sydänvikaiselta on kielletty avantouinti, mutta pitää vähän testata pikaisella käynnillä. Hyvin on kokeilut menneet, ainakin tähän asti.En ole tarvinnut nitroja vielä, mutta edelleen kannan niitä mukanani, samoin puhelinta.Nykyään pystyn menemään vähemmillä varustuksilla mökille, ettei tarvi kaikkia sairaskertomuksia ja reseptejä  kuljettaa mukana, Onhan ne jo kaikilla lääkäriasemilla nähtävissä, jos apua joutuis hakemaan.Yhden kerran kymmenen vuoden aikana olen joutunut soittamaan 112 kun tuli kova nenäverenvuoto. Tilanne hoidettiin paikanpäällä, eikä tarvinnut lähteä minnekkään.

Kaiken kaikkiaan minulla on mennyt hyvin. Tuntuu siltä, että nyt vasta olen päässyt itseni kanssa tasapainoon. Mutta kyllä se pallolaajennut otti koville. Päällä ja muistissa työaikaiset paineet ja ressit ja sitten vielä sepelvaltimotauti.Niin se näyttää olevan, että ihminen viimein hyväksyy sen, mutta pakkohan se on. Kuoleman pelko oli silloin siin valtava, koska en luottanut lääkäreihin ja niiden mielipiteisiin. Tämän reilun 10 vuoden aikana on tapahtunut monenlaisia asioita lähellä ja itsellä ja niin se elämä jatkuu, niin kauan kuin.......