Sydän ja terveys ja elämää jatkoajalla
Aion kirjoittaa kokemuksia, kuultua ja nähtyä.Yleensä ottaen elämä on hyvin, jos voisin unohtaa sairauden mukanaan tuomia vaivoja.Tämä sisältää materiaalia aikaisemmasta blogista ja myöhemmin ajankohtaisia kirjoituksia.Aloitin 2010 syyskuussa.
keskiviikko 12. heinäkuuta 2023
Kohta 2 vuotta tahdistimen asentamisesta
sunnuntai 19. syyskuuta 2021
Olen hengissä
maanantai 8. maaliskuuta 2021
Olen onnellinen
Nyt tänään sanon, että mun pitäisi olla onnellinen. Olen palautunut mukavasti tammikuun 2020 leikkauksesta. Nyt pystyn kävelemään ulkoillen. Mulla on puhelimessa askelmittari. Olen pyrkinyt 4000 askeleeseen päivässä. Luin äsken netissä suosituksen ikäihmisille. Se oli juuri se määrä. Olen saanut muutaman kerran laskuriin n. 6000 askelta. Silloin lopputarkastuksessa lääkäri antoi toivoa, miten sydämeni pitäis kestää vielä 20 vuotta. Sen voiman tiedostaminen antaa intoa elämään. Taas odotellaan kevättä ja kesää. Aika vaan on vierähtänyt. Olen seurannut koronalukuja ja yrittänyt ottaa kaikki varotoimet käyttöön. Päivittäin lenkkeillessä tykkään katsella kuvaus kohteita ja kuvata. Puhelimella kuvatessa ei tarvitse laskea filmin hintaa. Kaikki kuvat menee pilvipalveluun.
lauantai 12. syyskuuta 2020
Läppäleikkaus ja ohitus
Yli kahdeksan kuukauden jälkeen alkaa elämäni lähes normalisoitua. Nyt olen jaksanut poimia jonkun verran marjoja pensaista ja metsästä. Vuosi takaperin olin huonossa kunnossa, mutta onneksi pääsin hoitoon(leikkaussaliin). Minulle laitettiin mekaaninen läppä sydämeen ja yhden suonen ohitus. Kuntoutumistani hidasti jalkaan tullut ruusu, jota hoidettiin terveyskeskuksessa. Oli yli 40 käyntiä. Hoitajat olivat minulle piristys ja tavatut tuttavat.
Itse operointi jännitti, mutta päivän lähestyessä jännitys alkoi hävitä. Luotin lääkäreihin, sillä sain heiltäkin henkistä tukea.
Nyt äskettäin tutustuin historiaani ja huomasin, että olin ollut 3 viikkoa pois kotoa. Leikkauksen jälkeinen aika oli kuin sumua. Lääkkeitä vähennettiin pikkuhiljaa ja yleisvointi alkoi kohentua.
Nyt olen vielä varovainen liikkumisen kanssa. En ole vielä rohjennut perinteiselle 2.5 km lenkille mutta puolet siitä pyrin kävelemään
tiistai 28. tammikuuta 2020
Varasuunnitelma Kitinkannuksen hoitokotiin. Se on Kannuksessa.
Korjattu sydän
maanantai 30. joulukuuta 2019
Läppäleikkauksen odottelua
Nyt tässä vaiheessa ymmärrän, miten vaiva on minulla näyttäytynyt jo pitemmällä aikavälillä. Olen kulkenut kameran kanssa ja pysähtynyt kuvaamaan ja katselemaan. Samalla olen huomaamattani levännyt ja siten sydän myös. Mutta pikkuhiljaa aloin kuvaamaan enemmän ja pysähtyin.
Välillä on parempia päiviä ja toisinpäin. En mielelläni kiirehdi liikkuessa. Sillon kyllä kurkkua alkaa kiristämään. Pitää ottaa kaikki rauhallisesti. Ulos lähtiessä kenkien laitto jalkoihin antaa merkkejä. Jotenkin tuntuu siltä, että näin voi moni muukin elää, niin kauan kuin elää, eikä osaa hakea apua.
Nyt pitää tehdä uuden vuoden lupaus, että jos kaikki menee hyvin, niin sitten jatketaan reippailua, ja elämää ikään kuin jatkoajalla.