Elämä on jatkunut

Tahdistimeni tarkastettiin Oulussa joitakin viikkoja taaksepäin. Tilanne oli normaali ja elämä jatkuu. Siellä minulle ehdotettiin etäseurantalaitetta, joka on tullut myöhemmin markkinoille minun tahdistinmalliin. Sen hyödyt ovat pidentää tarkistusväliä, joka seuraavaksi on 5 vuotta. Se myös laittaa mahdolliset häiriöt Ouksiin. Olen oppinut elämään tämän kanssa ja olen aika tyytyväinen, että olen elossa. Ensi vuonna 78 v.

Kohta 2 vuotta tahdistimen asentamisesta

Täytyy olla tyytyväinen tähän elämään, kun ollaan vielä hengissä. Monta tuttavaa on siirtynyt ikuisen rajan taa. Kerran vuodessa otan suositellut kokeet ja läpän tarkistus on edessä. Niinhän muistelen. Aika tulee kotiin. 

Olen hengissä

Aloin jo toipumaan läppäleikkauksesta, mutta ja mutta. Menin vuositarkastukseen, ja huomattiin hidas sydämen pulssi. Yllätyin suuresti, kun minut ohjattiin heti päivystävälle lääkärille. Holter mittasi vuorokauden ja suositus tahdistimen asennukseen. Lääkäri kertoi tilanteeni ja samalla minun mielipiteeni. Luotin suositukseen ja nyt on menossa kolmas viikko asennuksesta. Toipuminen on alkanut. Siihen voi mennä kaksi kuukautta. 🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀

Olen onnellinen

 Nyt tänään sanon, että mun pitäisi olla onnellinen. Olen palautunut mukavasti tammikuun 2020 leikkauksesta. Nyt pystyn kävelemään ulkoillen. Mulla on puhelimessa askelmittari. Olen pyrkinyt 4000 askeleeseen päivässä. Luin äsken netissä suosituksen ikäihmisille. Se oli juuri se määrä. Olen saanut muutaman kerran laskuriin n. 6000 askelta. Silloin lopputarkastuksessa lääkäri antoi toivoa, miten sydämeni pitäis kestää vielä 20 vuotta. Sen voiman tiedostaminen antaa intoa elämään. Taas odotellaan kevättä ja kesää. Aika vaan on vierähtänyt. Olen seurannut koronalukuja ja yrittänyt ottaa kaikki varotoimet käyttöön. Päivittäin lenkkeillessä tykkään katsella kuvaus kohteita ja kuvata. Puhelimella kuvatessa ei tarvitse laskea filmin hintaa. Kaikki kuvat menee pilvipalveluun. 

Läppäleikkaus ja ohitus

 Yli kahdeksan kuukauden jälkeen alkaa elämäni lähes normalisoitua. Nyt olen jaksanut poimia jonkun verran marjoja pensaista ja metsästä. Vuosi takaperin olin huonossa kunnossa, mutta onneksi pääsin hoitoon(leikkaussaliin). Minulle laitettiin mekaaninen läppä sydämeen ja yhden suonen ohitus. Kuntoutumistani hidasti jalkaan tullut ruusu, jota hoidettiin terveyskeskuksessa. Oli yli 40 käyntiä. Hoitajat olivat minulle piristys ja tavatut tuttavat.

 Itse operointi jännitti, mutta päivän lähestyessä jännitys alkoi hävitä. Luotin lääkäreihin, sillä sain heiltäkin henkistä tukea.

 Nyt äskettäin tutustuin historiaani ja huomasin, että olin ollut 3 viikkoa pois kotoa. Leikkauksen jälkeinen aika oli kuin sumua. Lääkkeitä vähennettiin pikkuhiljaa ja yleisvointi alkoi kohentua.

Nyt olen vielä varovainen liikkumisen kanssa. En ole vielä rohjennut perinteiselle 2.5 km lenkille mutta puolet siitä pyrin kävelemään

Varasuunnitelma Kitinkannuksen hoitokotiin. Se on Kannuksessa.

Ajatus sairaalasta kotiini sydänleikkauksen jälkeen, oli minulle pelottavaa. Varmistin itselleni omakustanteisen jatkopaikan Kannuksessa, paikasta Kitinkannus. Sattui olemaan sopiva aika ja huone minulle. Olen tyytyväinen ja onnellinen. Sain hyvää huolenpitoa ja turvallisen. Otin kuvia muutamista ruoka-annoksista.

 Tässä on yksi terveellisen aamupalan malli. 

Ja tässä yksi päivällisen malli

Tässä vielä yksi terveellinen aamupala

Ja lounas

Korjattu sydän

Nyt se on tehty. Sydän on saanut uuden mekaanisen läpän ja yhden suonen ohituksen. Tämä tapahtui 10.01.2020.Sitä ennen kerkesi olla esteitä. Sydäntäni oli tutkittu kerran vuodessa ja siitä tuli säännöllisesti kutsu sydänultraan. Mutta nyt meni toisin. Meni kaksi vuotta, eikä kutsua tullut.Olin jostain syystä pudonnut pois listoilta. Otin yhteyttä sydänhoitajaan ja aika pian alkoi tapahtumaan. Tuli kutsu ultraan, tuli kutsu Oulun Yliopistolliseen uuteen ultrakuvaukseen. Totuus paljastui. Edessä on avoleikkaus tai läpän korjaus nivuksen kautta. Lopulta lääkärit päättivät, että kannattaa avata ja katsoa, onko muuta korjattavaa. Päätös oli tehty, siis avoleikkaus. Menin kotiin odottamaan seuraavaa aikaa. Tuli postilakko. Kirjeet eivä kulkeneet. Ohjeet leikkauksen valmisteluun tulivat tekstiviestillä. Jollain konstilla ohjeet ilmestyivät myöhemmin muuten tyhjään postilaatikkoon. Sitten viikkoa aikaisemmin leikkausta sain vielä sienen rintoje väliin,joka oli minulle uusi asia. Sain apteekista lääkkeen ja iho parani kuntoon. Nyt pitäis olla hyvin, ainakin toistaiseksi ja elämäni jatkuu. Muuten olis toisin.